Joseph Jenkins Roberts

Joseph Jenkins Roberts
Roberts arviolta vuonna 1865
Liberian 1. presidentti
3. tammikuuta 1848 – 7. tammikuuta 1856
Varapresidentti	Nathaniel Brander Anthony D. Williams Stephen Allen Benson
Edeltäjä	virka perustettu
Seuraaja	Stephen Allen Benson
Liberian 7. presidentti
1. tammikuuta 1872 – 3. tammikuuta 1876
Varapresidentti	Anthony W. Gardiner
Edeltäjä	James Skivring Smith
Seuraaja	James Spriggs Payne
Liberian 2. kuvernööri
3. syyskuuta 1841 – 3. tammikuuta 1848
Edeltäjä	Thomas Buchanan
Seuraaja	virka lakkautettu
Henkilötiedot
Syntynyt	15. maaliskuuta 1809 Petersburg, Virginia, Yhdysvallat
Kuollut	24. helmikuuta 1876 (66 vuotta) Monrovia, Liberia
Ammatti	liikemies, poliitikko
Puoliso	Sarah Roberts Jane Rose Waring
Tiedot
Puolue	Republikaaninen puolue
Uskonto	kristinusko
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Joseph Jenkins Roberts (15. maaliskuuta 1809 – 24. helmikuuta 1876) oli Liberian tasavallan ensimmäinen (1848–1856) ja seitsemäs (1872–1876) presidentti.

Hän syntyi vapaana Yhdysvalloissa Virginian osavaltiossa sijaitsevan Petersburgin kaupungissa. Hänet laskettiin ”mustaihoiseksi”, mutta hänen esi-isistään noin 7/8 oli eurooppalaisia.^[1] Lapsuusvuosinaan Roberts sai jonkinlaista perustavanlaatuista koulutusta, mutta opetteli itse lukemaan ja kirjoittamaan.^[2] Roberts pyöritti pienimuotoista yritystoimintaa Petersburgissa. Koska Roberts laskettiin Yhdysvalloissa mustaihoiseksi, hänellä oli vaikeuksia löytää palkkatöitä, eikä hän saanut äänestää. Lisäksi hän eli muiden afroamerikkalaisten tavoin jatkuvan kidnappausuhan alla, minkä johdosta hän olisi voinut päätyä orjaksi. Tämän johdosta Robertsille syntyi halu lähteä Yhdysvalloista, ja monien kohtalontovereidensa tavoin hän haaveili Afrikassa sijaistsevasta maasta, jonne afroamerikkalaiset olisivat tervetulleita.^[3]

Robertsin perhe oli vahvasti uskossa ja he kokivat olevansa kutsuttuja käännyttämään Afrikan alkuperäiskansoja kristinuskoon.

Vuonna 1828 Roberts meni naimisiin Sarah-nimisen naisen kanssa. Pari suunnitteli perheen perustamista, mutta Sarah sekä lapsi kuolivat synnytyksen yhteydessä. Robertsin toinen vaimo oli Jane Rose Waring, joka oli myös muuttanut Liberiaan. Tästä liitosta ei syntynyt lapsia.^[4]

Oleessaan 20-vuotias Roberts muutti Liberiaan äitinsä sekä viiden sisaruksensa kanssa.^[1] Roberts saapui Monroviaan Harriet-nimisen laivan tuomana 24. maaliskuuta 1829. Samalla kyydillä saapui tuolloin 10-vuotias James Spriggs Payne, josta myös tuli aikoinaan Liberian presidentti.^[5] Muuttoa mahdollisti Amerikan siirtomaaseura, joka tuki vapaina syntyneiden ja vapautettujen afroamerikkalaisten muuttoa Afrikkaan. Kaikki afroamerikkalaiset eivät kuitenkaan halunneet lähteä, ja esim. Frederick Douglassin mielestä koko operaatio oli vain keino varmistaa, ettei vapailla mustilla olisi sijaa yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa.^[3]

Roberts perusti kaupan Monroviaan ja myöhemmin lähti mukaan politiikkaan.^[4]

Amerikan siirtomaaseuraan kuuluva valkoihoinen Thomas Buchanan toimi alkujaan Liberian siirtokunnan kuvernöörinä ja Roberts hänen epävirallisena avustajanaan. Vuonna 1833 Roberts valittiin šeriffiksi, jonka vastuulla oli mm. verojen kerääminen siirtokunnassa. Kun Buchanan kuoli, Roberts nimitettiin kuvernööriksi hänen tilalleen. Hän oli ensimmäinen mustaihoinen tehtävässä. Hänen johdollaan Liberian siirtomaa alkoi neuvottelemaan sopimuksia, joskin epäreiluja, Liberian alueella jo asuvien heimojen kanssa. Lisäksi hän pyri saamaan eurooppalaisten tunnustuksen siirtokunnalleen.^[1][6]

Kuvernööri Roberts kampanjoi Liberian itsenäisyyden puolesta, koska katsoi sen olevan reitti lailliseen ja sopimusperusteiseen kaupankäyntiin ulkomaien kanssa. Esimerkiksi britit eivät pitäneet siirtomaana minään muuna kuin "filantropisen yhdistyksen kaupallisena kokeiluna".^[2]

Liberia julistautui itsenäiseksi vuonna 1847 ja Roberts valittiin tässä yhteydessä maan ensimmäiseksi presidentiksi.^[7] Vuonna 1849 Roberts teki valtiovierailun Britanniaan, joka suostui tunnustamaan Liberian itsenäisyyden. Kolme vuotta myöhemmin hän teki vastaavan matkan Manner-Eurooppaan ja sai myös sieltä tunnustusta maansa suvereniteetille.^[1] Ensimmäisen kautensa aikana Robertsilla oli kolme varapresidenttiä. Vuonna 1856 varapresidenttinä Stephen Allen Benson valittiin uudeksi presidentiksi.^[2]

Ensimmäisen presiudenttikautensa jälkeen Roberts siirtyi kenraalin uralle Liberian asevoimiin ja sitten suurlähettilääksi Ranskaan ja Britanniaan.^[4] Hän tapasi mm. kuningatar Viktorian ja keisari Napoleon III:n. Vuonna 1851 hän mukana perustamassa Liberia College -korkeakoulua, jossa hän toimi ensin professorina ja vuonna 1862 koulun ensimmäisenä kanslerina.^[6][8]

Vuonna 1872 hänet valittiin uudelleen presidentiksi. Toisella kaudellaan Roberts pyrki kehittämään maan koulutusjärjestelmää sekä laajentamaan valtion rajoja. Pohjoinen raja brittien siirtokunnan kanssa, vuonna 1871 otettu laina sekä Liberian alkuperäisväestön vastustus aihheuttivat kuitenkin ongelmia. Vuonna 1875 hän ei kuitenkaan kyennyt enää hoitamaan virkaansa terveysongelmien takia, vaan sitä hoiti varapresidentti Anthony Gardiner.^[4]

Roberts kuoli 24. helmikuuta 1876 alle kaksi kuukautta sen jälkeen, kun hänen toinen virkakautensa oli päättynyt.^[7] Testamentissaan Roberts jätti koko omaisuutensa, omistamansa maan ja 10 000 dollaria, Liberian koulutusjärjestelmän kehittämisen tueksi.^[4] Roberts on haudattu Monroviassa sijaitsevalle Pine Grove -hautausmnaalle.^[2]

Robertsportin kaupunki, Robertsin kansainvälinen lentoasema sekä Monroviassa sijaitseva Roberts Street on kaikki nimetty Robertsin kunniaksi. Lisäksi hänen kasvonsa koristavat Liberian vuonna 1997 käyttöön otettua 10 dollarin seteliä sekä vanhaa viiden dollarin seteliä (liikkeessä 1989–1991).^[4] Hänen syntymäpäivänsä (15. maaliskuuta) on kansallinen vapaapäivä Liberiassa.^[9] Myös Virginian Petersburgissa sijaitsee Robertsille omistettu monumentti.^[10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Jenkins Roberts Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Yhdysvallat Alankomaat Henkilöt Trove Muut SNAC