Tula
Tämä artikkeli kertoo venäläisestä kaupungista. Tula on myös muinainen meksikolainen kaupunki.
| Tula (Ту́ла) | |
|---|---|
 | |
 lippu |  vaakuna |
  Tula | |
| Koordinaatit: 54°13′N, 37°36′E | |
| Valtio |  Venäjän federaatio |
| Alue | Tulan alue |
| Ensimmäinen maininta | 1146 |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 145 km² |
| Korkeus | 203 m |
| Väkiluku (2024) ([1]) | 461 692 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Suuntanumero(t) | +7 4872 |
| www | |
| Tulan alueen hallinnollinen keskus | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Tula (ven. Ту́ла) on venäläinen teollisuuskaupunki, joka sijaitsee Upa-joen varrella 165 kilometriä etelään Moskovasta. Kaupunki on ollut olemassa ainakin 1300-luvulta lähtien. Se on Tulan alueen hallinnollinen keskus. Kaupungin vaakunassa on kuvattuna kaivos- ja metalliteollisuuteen liittyviä työvälineitä. Vuonna 2024 kaupungissa oli noin 461 692 asukasta.
Historia ja teollisuus
Tula on Venäjän vanhimpia kaupunkeja, joka mainitaan ensimmäisen kerran nimellä "Taidula" (Тайдула) jo vuonna 1146.[2] Vuonna 1382 kaani Tohtamyš ryösti kaupungin.
Kaupungista tuli 1500-luvulla tärkein Moskovan eteläpuolista aluetta turvaavista linnoituksista ja puolustuslinjojen keskuspiste tataarien hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1552 Tulan kaupunki puolustautui menestyksellisesti tataarien hyökkäystä vastaan. Nykyaikaan saakka säilynyt kivinen linnoitus rakennettiin vuonna 1530, sitä korjattiin vuonna 1784 ja vuonna 1824.[2]
Tula kehittyi 1600-luvun aikana Venäjän tärkeimmäksi metallityön keskukseksi.[2] Vuonna 1704 Pietari I määräsi entisen maaorjan, aseseppä Nikita Demidovitš Antufievin (1656–1725)[3] rakentamaan kaupunkiin asetehtaan[2], joka valmistui vuonna 1712.[2] Tula oli Venäjän keisarikunnan teräs- ja aseteollisuuden keskus.[4] Asetuotannolla rikastunut ja aateloitu Demidovien suku hallitsi 1700-luvun loppuun mennessä laajoja maa-alueita, kaivosteollisuutta ja yrityksiä sekä tuotti noin 40 % koko Venäjän takoraudasta.[3]
Teräs- ja rautateollisuuden lisäksi Tulassa on nykyisin myös konepajateollisuutta. Valtaosa ligniitistä eli ruskohiilestä louhitaan paikan päällä ja sitä käytetään kemianteollisuudessa. Samovaarit ovat perinteinen metallituote, joista Tula on ollut kuuluisa jo 1700-luvulla. Kaupungissa on mekaniikan, kaivosteollisuuden ja opettajankoulutuksen oppilaitokset, joista yksi on erikoistunut hiilikaivosten tutkimukseen. Jo vuonna 1724 Demidov-suvun perustama museo esittelee aseistuksen historiaa.[2]
Suosituin matkailunähtävyys alueella on kirjailija Leo Tolstoin koti Jasnaja Poljana, ja hautapaikka, joka on 14 km kaakkoon Tulan kaupungista. Siellä Tolstoi kirjoitti kuuluisat romaaninsa Sota ja rauha ja Anna Karenina.
Lähteet
- ↑ https://rosstat.gov.ru/storage/mediabank/%D0%A1hisl_MO_01-01-2024.xlsx
- ↑ a b c d e f Tula | Russia | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Demidov Family | Russian family | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Venäjän suurimmat asetehtaat
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”RuCensus2010vol1.11”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tula Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin virallinen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1941–1945 Pobeda [1] (Arkistoitu – Internet Archive) kuvia Tulan rintamalta toisen maailmansodan ajalta
| ||||||||
